Tutkimus: Uusi työturvallisuuslaki siirtänyt vastuuta suomalaisille työpaikoille – vain vakavimmat työturvallisuusrikkomukset ja -rikokset päätyvät oikeuteen

Vaasan yliopiston tutkija Jyri Paasosen ja Henriikka Lindforsin tutkimus työturvallisuuslainsäädännön rikkomusten rangaistuskäytännöstä paljasti, että uusi laki on tiukentanut työpaikkojen suhtautumista työturvallisuuteen, mutta ainoastaan vahingollisimmat tapaukset päätyvät tuomioistuimen eteen.

Työturvallisuusrikkomuksella tarkoitetaan sitä, että työnantaja on tahallaan tai huolimattomuudellaan aiheuttanut työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan. Säännöksen rikkomisena voidaan pitää muun muassa sitä, ettei työntekijöiden tai työnjohdon lukumäärää ja opastusta ole järjestetty työn vaarallisuuden edellyttämällä tavalla.

Rikkomus on yleensä suhteellisen vähäinen ja yksittäinen verratessa työturvallisuusrikokseen. Yleisin rangaistus rikkomuksesta on sakko. Vuodesta 2012 lähtien vuosittaiset tuomioiden määrät ovat pysytelleet 3−6 tuomion välillä. Tutkimuksen mukaan noudatettaviin turvallisuusmääräyksiin liittyy tulkintaongelmia johtuen väljistä määritelmistä sekä yksittäisen säädöksen vaihtelevasta sisällön tulkinnasta.

Työturvallisuusrikos on rikkomusta vakavampi. Rikoksessa laiminlyödään valvonta tai työsuojelun edellytyksistä huolehtiminen. Tyypillisiä työturvallisuusrikoksia ovat yksittäiset määräaikais- tai työmaatarkastusten laiminlyönnit, suojalaitteiden puutteet rakennustyössä, asbestipurkutyön laiminlyönnit sekä puutteelliset ennakkosuunnitelmat ja ohjeet työssä.

Työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä esimerkiksi työntekijän loukkaantumista, vaan pelkkä laiminlyönti riittää. Tuomio rikoksesta on yleensä sakko tai vankeutta enintään vuodeksi. Tutkimuksen mukaan työturvallisuusrikoksia koskeva tuomitsemiskäytäntö ei vastaa Suomessa kansainvälistä tasoa tai edes kansallisessa vertailussa muiden lievempinä pidettyjen rikosten tasoa.

Työsuojeluun liittyvän rikoksen tutkii poliisi, mutta tutkimuksia avataan vähän eivätkä kaikki rikokset tule poliisin tietoon. Työturvallisuusrikosten määrä on olennaisesti yhteydessä työtapaturmien määrään, koska pääosaan tapauksista liittyy usein fyysisen vamman aiheuttaminen.

Vuonna 2003 voimaan astui uusi työturvallisuuslaki, jonka tarkoituksena on turvata työntekijän työkyky mahdollisuuksien mukaan koko työuran ajan. Tutkimuksen mukaan uudistus siirsi vastuuta työpaikoille ja muutti niiden suhtautumista työturvallisuuteen. Työpaikoilla työturvallisuusajattelu on muuttunut turvallisuusjohtamiseksi.

Turvallisuusjohtamisen organisoinnissa keskitytään vastuiden ja velvollisuuksien määrittämiseen sekä riittävien resurssien varaamiseen tavoitteiden toteuttamiseksi. Näin työturvallisuus voidaan taata entistä kattavammin. Työturvallisuusvastuiden kohdentuminen on erityisen tärkeää, koska entistä enemmän työpaikoilla käytetään muun muassa alihankkijoita.

Tilastoissa näkyvät positiivisen kehityksen lisäksi suuret erot työpaikkojen välillä työelämän laadun kehittämisessä ja työntekijöiden kohtelussa. Muuttuva työelämä, joka sisältää esimerkiksi entistä enemmän pätkätöitä ja muutoksia työtavoissa, on tuonut mukaan myös uudenlaisia työsuojeluriskejä tapaturma- ja ammattitautitilastoihin. Esimerkiksi työn kuormittavuustekijät ovat lisääntyneet ja ne oireilevat usein erilaisina terveysongelmina.

Rikosoikeudellinen vastuu voi kuulua monelle taholle

Työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijän turvallisuudesta. Lainsäädäntö ei kuitenkaan tarkenna sitä, miten työnantajavelvoitteet jakautuvat organisaatiossa. Työturvallisuusrikosoikeudenkäynneissä on tavanomaisesti syytettyinä eri tasoisia esimiehiä, joilla on käsky- ja työnjohtovalta. Työnantaja voi luovuttaa työn valvonnan tai johdon myös oman organisaationsa ulkopuolelle. Tällöin työnantajan edustajaksi katsotaan myös ne, jotka tosiasiallisesti valvovat ja johtavat työyhteisöä. Myös he voivat päätyä rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Rangaistuksena käytetään myös yhteisösakkoa, jolla halutaan rangaista koko yhteisöä yksittäisen henkilön sijasta. Tutkimus kuitenkin paljasti, että yhteisösakkorangaistusten jakaminen on suhteellisen vähäistä. Esimerkiksi vuosina 2010−2018 ne vaihtelivat 22−42 välillä. Tämän lisäksi sakkojen summat ovat jääneet pieniksi ja ovat siten epäoikeudenmukaisia.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää työturvallisuuslainsäädännön rikkomusten rangaistuskäytäntöä Suomessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin palkansaajien työpaikkatapaturmia ja niiden lukumäärän vuosittaista muutosta. Lisäksi tarkasteltiin työtapaturmien, työturvallisuusrikkomusten ja -rikosten kehitystä vuosina 2010−2018.

Yhteystiedot

Jyri Paasonen, Vaasan yliopisto, puh. +358294498356, jyri.paasonen(@)uwasa.fi

Lähde: Vaasan yliopiston tiedote 12.7.2021