Jäseneltä: Sähköurakoitsijoiden ääni kuuluviin sähköistyvässä yhteiskunnassamme

Minun pöytääni leipä on revitty sähköurakoinnista jo toistakymmentä vuotta. Välillä se on ollut helpompaa ja välillä vaikeampaa, kuten varmasti kaikilla kollegoilla. Viime vuosina sähkön käyttäminen ja sitä kautta sähköurakointi on tullut monimuotoisemmaksi. Se leviää yhä laajemmalle eri yhteiskunnan toimintoihin ja siten sähköjärjestelmämme pääsevät aiempaa useammin myös esille suuriin medioihin. Hyvin vaihtelevalla tasolla. Olet ehkä jo huomannut, että tuo tason vaihtelu vaikuttaa jo selvästi sähköurakoitsijan arkeen?

Tammi-helmikuun taitteessa tänä vuonna roihahti käyntiin melkoinen mediasirkus. Joku toimittaja oli keksinyt, että sähkönsiirrossa otettaisiin käyttöön (tosiasiassa toistakymmentä vuotta käytössä laajasti olleet) tehomaksut, koska sähköautot yleistyvät. Lähes toinen toisistaan kopioituja juttuja alkoi näkyä isoissa medioissa ja jopa tv-uutisissa. Parissakin artikkelissa viitattiin STULin tiedotteeseen asiasta. Ehdin jo vähän säikähtää, kunnes sain kaivettua esille alkuperäisen, varsin asialliseksi ja ratkaisukeskeiseksi osoittautuneen tiedotteen. Siitä oli vain poimittu käyttöön juuri sellaiset rivit, jotka tukivat toimittajien apokalyptista agendaa.

Energiavahti Oy – Tehomaksuista Sähkö- ja teleurakoitsijoiden yhdistykseen

Medialle kirjoittamieni oikaisupyyntöjen lisäksi päätin vinkata myös STULin artikkelissa siteeratulle Matti Orrbergille, miten hänen sitaattiaan ja artikkelia muutenkin on ”hyödynnetty” mediassa. En minä aivan puskista huudellut. Olemme olleet Matin kanssa jutuissa mm. sähköautojen latausjärjestelmiin liittyvistä asioista aiemminkin.

Kirjoitin itse tuon mediapolemiikin myötä välittömästi oman artikkelin. Matti vinkkasi minulle, että tuottamaani materiaalia aiheeseen liittyen olisi ollut hyvä jakaa laajemminkin. Kasvoilleni nousi jopa pieni häpeän puna, kun ymmärsin asian ongelmallisuuden. Yrityksemme ei ollut STULin jäsen. Nyt on.

Yhteiskunta tarvitsee asiantuntijuutta, jota on vain sähköalan ammattilaisilla

Me sähköurakoitsijat, tai ainakin minä, olemme tottuneet pitämään asiantuntijuuttamme melko paikallisena ja tarkkaan kohdistettuna.

”Perusmaadoituselektrodi pitää sitten muistaa laittaa anturan alle ennen anturavalua” tai ”Makuuhuoneen oven pieleen, valokytkimen alle kannattaa ilman muuta laittaa pistorasia, niin on sitten joku paikka liittää pölynimuri, jos muut jäävät kalusteiden taakse”  ovat asiantuntijuutta, jolla on paitsi pidetty muutama hius pidempään omassa päässä, mutta myös varmistettu, että asiakas saa toimivia ratkaisuja ja välttyy myöhemmin lisäkustannuksilta.

Ymmärrät ehkä jo mitä haen takaa?

Tiedät kaikki ne kerrat, kun se per…usmaadoituselektrori on jäänyt pois sieltä anturan alta. Niin tärkeä osa sähkölaitteiston turvallisuutta kuin se onkin, ei se ole koskaan sähköurakoitsijoiden lisäksi kiinnostanut ketään muita. Tai onko mediassa koskaan kerrottu valokytkimen aiheuttaneen riitaa taloyhtiöissä? Ei ole.
Toista on aurinkovoimalat, sähköautojen latausjärjestelmät, lämpöpumput, älykkäät ohjausjärjestelmät, etenkin jos ohjaamiseen liittyy pörssisähkön hinta. Telepuolella osansa ovat saaneet niin datakeskukset kuin valokuidutkin.

Kaikista niistä on viime vuodet kirjoitettu tiuhaan. Usein kirjoituksille on yhteistä se, että maalataan ongelmia, ei esitellä ratkaisuja. Ratkaisuja esitellään oikeastaan vain silloin harvoin, kun artikkeleihin on keksitty kaivaa joku sähköurakoitsija antamaan kommentti. Valitettavasti siis aika harvoin. Enimmäkseen kommentteja antavat ekonomit, juristit sun muut asiantuntijat, kuitenkin täysin ilman sähköalan asiantuntemusta.

Tässä minä näen Sähkö- ja teleurakoitsijat STUL ry:llä iskun paikan. Mahdollisuuden olla yhdessä vaikuttamassa. Yritetään varmistaa, että yhteiskunnan sähköistymisen rakentamiseksi valettavan anturan alle muistettaisiin laittaa se perusmaadoituselektrodi. Mielestäni se tarkoittaa sähköalan ammattilaisille tyypillistä, objektiivista sekä lähteisiin ja laskemiseen perustuvaa analyyttista järkeilyä.

Urakoitsijoiden mahdollisuudet sähkönkäytön monipuolistuessa

Yrityksemme on ollut jo vuosikausia perinteisempien sähköhommien lisäksi rakentamassa sähköautojen latausjärjestelmiä mm. taloyhtiöille. Merkillepantavaa on se, että edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen suoria kilpailijoitamme ovat vain vähäisissä määrin toiset sähköurakoitsijat. Minä siis tarkoitan sähköurakoitsijalla yritystä, jolla on töissä sähköasentajia tai vähintään urakoitsija (henkilö) itse tekee sähköasennuksia.

Käydessäni itse tarjouskatselmuksella tarjotakseni taloyhtiölle sähköautojen latausjärjestelmää, on hyvin tyypillistä, että suurin osa muista tarjoajista on vaikkapa tradenomeja. He edustavat energiayhtiöitä ja myyntiorganisaatiota, jotka eivät urakoi lainkaan itse. Ratkaisu ja hinta heitetään jostain hatusta ja asiakasta aletaan puhumaan pyörryksiin. Sähköurakoitsijaa aletaan kaivamaan (tai siis sähköurakoitsijoita aletaan kilpailuttamaan) vasta siinä vaiheessa, kun asiakkaalta on saatu nimi paperiin.

Tekeminen synnyttää lisäarvoa. Asiakas saa jonkin muutoksen itselleen, esimerkkini tapauksessa latausjärjestelmän. Toimittaja saa vastineeksi rahaa. Yllä kuvaamassani tilanteessa asiakkaalta jää yleensä pois se lisäarvo, mitä sähköalan ammattilainen voisi tuoda jo tarjoamisvaiheessa asiantuntemuksellaan. Yhtä lailla sähköurakoitsijalta jää pois se osuus palkkiosta, joka katoaa välissä olevan kauppiaan taskuun.

Monen muun sähköurakoitsijan tavoin olen nähnyt lukemattomia puutteellisia asennuksia. Toissa viikolla eräs isännöitsijä lähetti meille kyselyn liittyen taloyhtiön kiinteistölämpöpumpun sähkötöihin. Taloyhtiöön oli hankittu uusi lämmitysjärjestelmä. Sähkötyöt olivat kuuluneet lämmitysjärjestelmän toimitukseen. Hommassa oli käynyt sellainen lipsahdus, että nousu oli kytketty pääkeskuksen mittaamattomalle puolelle. Se oli lopulta seikka, joka herätti taloyhtiön isännöitsijänkin. Kun asentajamme kävi tutkimassa millainen työmäärä olisi järjestää lämmitysjärjestelmälle oma käyttöpaikka, hän törmäsi tuttuun ilmiöön. Ei minkäänlaisia dokumentteja, varmennustarkastuksesta puhumattakaan.

Eikö olekin jännä ilmiö? Ainakaan minä en ole koskaan törmännyt yhteenkään sähköalan ammattilaiseen, joka ei haluaisi tehdä töitä kunnolla, määräysten mukaisesti. Silti tuollaista rävellystä tulee jatkuvalla syötöllä vastaan ainakin taloyhtiöissä. En toki voi olla varma, mutta uskon sen tulevan alihankintakulttuurista.

Erilaiset myyntiorganisaatiot touhuavat ”pääurakoitsijana” ja eri työt ostetaan sitten milloin keneltäkin. Suurinta tämä riesa taitaa olla koskien juuri niitä palveluita, jotka ovat usein esillä mediassakin. Kuten sähköautojen latausjärjestelmät, aurinkovoimalat ja (sähköllä toimivat) lämmitysjärjestelmät. Jos sähköliike on ajautunut asemaan, jossa tuollainen myyntiorganisaatio on kasvanut hieman liian suureksi asiakkaaksi, niin äkkiä ollaan tilanteessa, jossa sähköasennusten tason sanelee jokin muu kuin sähköalan ammattilainen.

Asiantuntijuus ja arvostus – Sähköalan kulmakivet käsi kädessä

Näen, että nämä ongelmat saadaan korjattua samalla kerralla. Nostamalla esiin sähköalan ammattilaisten asiantuntemusta yhteiskunnallisessa keskustelussa alati vellovissa sähköalan asioissa voidaan sekä antaa oikeaa, konkreettista tietoa ja ratkaisuja ihmisille, mutta myös korostaa sähköasennusten laadukkaan toteuttamisen tärkeyttä.

Näkisin mielelläni yhtenä STULin tavoitteena sen, että aina kun joku taho on ostamassa jotain sähköasennuksia edellyttävää laitetta tai järjestelmää, tämä taho kysyisi ”Oletko sinä itse sähköurakoitsija ja jos et, niin mikä yritys toimii hankkeen sähköurakoitsijana?”

Vielä parempi tilanne olisi, jos ihmiset ymmärtäisivät jo tarjouspyyntövaiheessa sanoa: ”Haluan keskustella asiasta sähköurakoitsijan kanssa”. Se olisi varmasti parempi sekä loppuasiakkaan, että meidän sähköurakoitsijoiden kannalta. Tämän vuoksi Energiavahti Oy on nyt Sähkö- ja teleurakoitsijat STUL ry:n jäsen.

Kirjoittanut:

Antti Helén
Hallituksen puheenjohtaja
Sähkötöiden johtaja
Energiavahti Oy

Energiavahti Oy
Liikevaihto: 2,4 miljoonaa
Henkilöstömäärä: 12 kokoaikaista työntekijää
Perustamisvuosi: 2013
Kotimaisuusaste: 100 % suomalaisten sähköalan ammattilaisten omistama.