Hankintalain muutokset voimaan 18.6.2026 alkaen

Uudistuksen tavoitteena on parantaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisten hankintojen kilpailutuksiin ja varmistaa, että verorahoja käytetään järkevästi. Huoltovarmuutta, hankintojen vastuullisuutta ja ympäristönäkökulmia koskevilla muutoksilla vahvistetaan turvallisuusnäkökohtien huomioimista osana hankintaprosessia sekä sopimuskauden aikana.

Hankintalain keskeiset lakimuutokset:

Muutokset hankintojen valmisteluun

Markkinakartoitus (65 §)

Ennen hankintamenettelyn aloittamista hankintayksikkö voi tehdä markkinakartoituksen hankinnan valmistelua varten ja antaa tietoa toimittajille tulevaa hankintaa koskevista suunnitelmistaan ja vaatimuksistaan. Markkinakartoituksessa hankintayksikkö voi kuulla alalla toimivia yrityksiä tai riippumattomia asiantuntijoita taikka muita toimijoita. Markkinakartoitus voidaan toteuttaa myös käyttämällä erilaisia arviointimenetelmiä. Eri tahojen neuvoja voidaan käyttää apuna hankintamenettelyn suunnittelussa ja toteuttamisessa

Markkinakartoituksen tekeminen on edelleenkin pääsääntöisesti vapaaehtoista, mutta hankintayksiköitä kannustetaan se tekemään, jotta yrityksillä olisi paremmat mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuihin ja hankintayksiköt saisivat hyödyllistä tietoa tarjouskilpailun valmistelua varten. Lainkohtaa markkinakartoituksesta on täsmennetty siten, että siinä mainitaan useampia markkinakartoituksen toteuttamistapoja ja – menetelmiä.   Uudistuksen tavoitteena on edistää onnistuneita kilpailutuksia, lisätä kilpailua ja saavuttaa näin merkittäviä kustannussäästöjä keskipitkällä aikavälillä. Jos hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo ylittää kymmenen miljoonaa euroa, tulee hankintayksikön tehdä markkinakartoitus tai arvioida hankinnan eri toteutusvaihtoehtoja osana hankinnan suunnittelua.

Velvollisuus jakaa hankinnat osiin (75 §)

EU-kynnysarvon ylittävät hankinnat on lähtökohtaisesti jaettava osiin, jotta pk-yrityksillä olisi entistä paremmat mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuihin.  Hankinta voitaisiin olla jakamatta osiin, jos hankintayksikkö on tehnyt markkinakartoituksen. Päätös olla jakamatta osiin tulee perustella yksityiskohtaisesti ja siitä voidaan valittaa markkinaoikeuteen. EU-kynnysarvon alittavissa hankintojen jakaminen osiin on edelleen vapaaehtoista.  Velvoitetta hankintojen osiin jakamisesta on noudatettava 1.10.2026 alkaen.

Kilpailua lisätään yhden tarjouksen tilanteissa (125§)

Kilpailu on lähtökohtaisesti uusittava ja hankintamenettely on keskeytettävä, jos EU-kynnysarvon ylittävässä kilpailutuksessa avoimessa menettelyssä on saatu vain yksi tarjous.  Tarjouskilpailu on uusittava vain kerran. Kilpailutusta ei tarvitse keskeyttää ja uusia, jos markkinakartoitus on tehty tai hankinta on jaettu osiin, vaikka tarjouksia olisi tullut vain yksi. Velvollisuutta uusia tarjouskilpailu on noudatettava 1.10.2026 alkaen.

Muutokset sidosyksiköiden käyttöön (15 §)

Hankintayksiköt voivat tehdä ns. inhouse-hankintoja sidosyksiköiltään kilpailuttamatta hankintoja. Nämä sidosyksiköt ovat haitanneet markkinoiden toimivuutta, kun julkisen sektorin toimija kilpailee samoilla markkinoilla yrittäjäriskillä toimivien yritysten kanssa.  Aikaisemmin hankintalaissa ei ollut määrällisiä rajauksia hankintayksiköiden omistuksille sidosyksiköissä, ja hankintayksiköt ovat hyödyntäneet sidosyksikköjä hankinnoissaan, vaikka niillä olisi vain muutaman prosentin omistusosuus yksiköstä.

Uudistuksen mukaan hankintayksikön tulee omistaa suoraan vähintään 10 %a osakeyhtiömuotoisesta sidosyksiköstä voidakseen tehdä hankintoja kilpailuttamatta. Talousvaliokunta piti lausunnossaan hallituksen esityksen tavoitteiden ja kilpailuneutraliteetin toteutumisen kannalta välttämättömänä, että sidosyksiköille asetetaan velvollisuus julkaista ostolaskudata ja toimittaa se hankintatietovarantoon samoin perustein kuin niiden omistajien. Vaatimus sidosyksiköiden vähimmäisomistuksesta ei koske pieniä, lakisääteistä tehtävää hoitavia sidosyksiköitä, kuten kirjastojen tietojärjestelmäpalveluita eikä vesihuoltolaitoksia.

Nämä lakimuutokset vähimmäisomistusosuudesta sidosyksiköiden käytöstä tulevat voimaan siirtymäajalla. Olemassa olevia sidosyksiköitä voidaan hyödyntää omistusosuudesta riippumatta 30.6.2027 asti ja lainkohta tulee voimaan 1.7.2027 alkaen muiden kuin terveyspalvelujen osalta, joka tulee voimaan 1.7.2030. Tarkoituksena on turvata palvelujen jatkuvuus sekä antaa hankintayksiköille aikaa sopeuttaa toimintansa ja markkinoille edellytyksiä vastata hankintayksiköiden tarpeisiin.

Rakennusurakoita koskevien suorahankintojen valvonta (141, 154§§)

Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi tehdä esityksen markkinaoikeudelle ja markkinaoikeus voisi määrätä seuraamuksen myös kansallisen kynnysarvon (150 000 euroa) ylittävästä suorahankintana toteutetusta rakennusurakasta.

Markkinaoikeus voi määrätä laittomasta suorahankinnasta tehottomuusseuraamuksen, seuraamusmaksun taikka lyhentää hankintasopimuksen sopimuskautta myös kansalliset kynnysarvot ylittävissä rakennusurakoissa.

Muutokset koskien turvallisuusnäkökohtia hankinnoissa

Hankintalakiin 71 §:ään lisättiin uusi momentti, jonka mukaan hankintayksikkö voi ottaa varautumisen, turvallisuuden ja huoltovarmuuden huomioon hankinnan kohteen kuvauksessa. Tämä tarkoittaa, että hankintayksikkö voi asettaa hankittavalle tuotteelle, palvelulle tai urakalle ehtoja, joilla varmistetaan sen saatavuus, toimivuus ja häiriötön käyttö sen koko elinkaaren ajan.

Pakollisiin poissulkuperusteisiin 80 §:ään lisättiin törkeä kirjanpitorikos, törkeä ympäristön turmeleminen tai törkeä luonnonsuojelurikos. Hankintayksikön on suljettava tarjoaja tai ehdokas tarjouskilpailun ulkopuolelle, jos sen hallinto‑, johto‑ tai valvontaelimen jäsen tai edustus‑, päätös‑ tai valvontavaltaa käyttävä henkilö on rikosrekisteristä ilmenevällä lainvoimaisella tuomiolla tuomittu näistä rikoksista.

Harkinnanvaraisiin poissulkuperusteisiin 81 §:ään lisättiin uusi kohta, jonka perusteella hankintayksikkö voi sulkea tarjouskilpailusta tarjoajan tai ehdokkaan, joka on määritelty korkean riskin toimittajaksi tai jonka luotettavuus on muutoin katsottava siinä määrin riittämättömäksi, että se aiheuttaa ilmeisen riskin kansalliselle tai paikalliselle turvallisuudelle taikka huoltovarmuudelle.

Lisätiedot

Inka-Liisa Ahokas
Juristi
041 453 4080
inka-liisa.ahokas@stul.fi